En edes muistanut, että olen tänne jo rekistöröitynyt vaan tuossa parvekkeella pitkään mietin, että hitto ku tekis mieli alkaa vihdoin kirjottaa blogia. Vuodattaa tätä tämän hetken tuskaa edes jonnekin.

Tuossa vaan niin kristallinkirkkaana jäin miettimään kysymystä: mitä jos reilusti kolmekymppisenä (tosiassa lähempänä neljääkymmentä) tajuaa tehneensä elämässään vääriä valintoja? Onko jo liian myöhäistä vaihtaa suuntaa? Mitä jos se suunnan vaihtaminen olisi taas yksi väärä valinta?

Niinpä niin, ei kai siihen kukaan voi vastausta antaa. Mikä niin sitten on elämässä niin pielessä? Joinakin päivinä useampikin asia, joinakin päivinä tuntuu, että olen ihan onnellinen. Nyt just en sitä ole. Päässä pyörii niin hiton monta asiaa eikä siksi saa unta vaikka neljän tunnin päästä pitäisi jo herätä..

Vaihtaisin ainakin tuon "ikuinen rakkauden metsästys" kaneettiin "kolmekymmentä ja reilusti risat" jos osaisin. Ikuista rakkautta ei ole. Ei toiseen aikuiseen ihmiseen. Ei kehenkään muuhun kuin omiin kauniisiin tyttäriin. Niitä rakastan ikuisesti.